sermi

Wikisanakirjasta

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

sermi (5)[1]

  1. (arkikieltä) eristävä seinämä tai verho; suojaseinä
    Tupaan on asennettu sermejä erottelemaan vuoteet toisistaan.

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: /ˈsermi/
  • tavutus: ser‧mi

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi sermi sermit
genetiivi sermin sermien
(sermein)
partitiivi sermiä sermejä
akkusatiivi sermi;
sermin
sermit
sisäpaikallissijat
inessiivi sermissä sermeissä
elatiivi sermistä sermeistä
illatiivi sermiin sermeihin
ulkopaikallissijat
adessiivi sermillä sermeillä
ablatiivi sermiltä sermeiltä
allatiivi sermille sermeille
muut sijamuodot
essiivi serminä sermeinä
translatiivi sermiksi sermeiksi
abessiivi sermittä sermeittä
instruktiivi sermein
komitatiivi sermeine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo sermi-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
-

Liittyvät sanat[muokkaa]

Aiheesta muualla[muokkaa]

  • sermi Kielitoimiston sanakirjassa

Viitteet[muokkaa]

  1. Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 5