säkittäminen
Suomi[muokkaa]
Substantiivi[muokkaa]
säkittäminen (38)
- teonnimi verbistä säkittää
Taivutus[muokkaa]
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | säkittäminen | säkittämiset |
| genetiivi | säkittämisen | säkittämisten säkittämisien |
| partitiivi | säkittämistä | säkittämisiä |
| akkusatiivi | säkittäminen; säkittämisen |
säkittämiset |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | säkittämisessä | säkittämisissä |
| elatiivi | säkittämisestä | säkittämisistä |
| illatiivi | säkittämiseen | säkittämisiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | säkittämisellä | säkittämisillä |
| ablatiivi | säkittämiseltä | säkittämisiltä |
| allatiivi | säkittämiselle | säkittämisille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | säkittämisenä (säkittämisnä) |
säkittämisinä |
| translatiivi | säkittämiseksi | säkittämisiksi |
| abessiivi | säkittämisettä | säkittämisittä |
| instruktiivi | – | säkittämisin |
| komitatiivi | – | säkittämisine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | säkittämise- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
säkittämis- | |