säkitys

Wikisanakirjasta

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

säkitys (39)

  1. säkittäminen

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: /ˈsækit̪ys/
  • tavutus: sä‧ki‧tys

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi säkitys säkitykset
genetiivi säkityksen säkitysten
säkityksien
partitiivi säkitystä säkityksiä
akkusatiivi säkitys;
säkityksen
säkitykset
sisäpaikallissijat
inessiivi säkityksessä säkityksissä
elatiivi säkityksestä säkityksistä
illatiivi säkitykseen säkityksiin
ulkopaikallissijat
adessiivi säkityksellä säkityksillä
ablatiivi säkitykseltä säkityksiltä
allatiivi säkitykselle säkityksille
muut sijamuodot
essiivi säkityksenä säkityksinä
translatiivi säkitykseksi säkityksiksi
abessiivi säkityksettä säkityksittä
instruktiivi säkityksin
komitatiivi säkityksine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo säkitykse-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
säkitys-

Etymologia[muokkaa]

johdos verbistä säkittää (säkit- + -ys)

Käännökset[muokkaa]

Aiheesta muualla[muokkaa]