rypytys

Wikisanakirjasta

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

rypytys (39)

  1. rypyttäminen

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: /ˈrypyt̪ys/
  • tavutus: ry‧py‧tys

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi rypytys rypytykset
genetiivi rypytyksen rypytysten
rypytyksien
partitiivi rypytystä rypytyksiä
akkusatiivi rypytys;
rypytyksen
rypytykset
sisäpaikallissijat
inessiivi rypytyksessä rypytyksissä
elatiivi rypytyksestä rypytyksistä
illatiivi rypytykseen rypytyksiin
ulkopaikallissijat
adessiivi rypytyksellä rypytyksillä
ablatiivi rypytykseltä rypytyksiltä
allatiivi rypytykselle rypytyksille
muut sijamuodot
essiivi rypytyksenä rypytyksinä
translatiivi rypytykseksi rypytyksiksi
abessiivi rypytyksettä rypytyksittä
instruktiivi rypytyksin
komitatiivi rypytyksine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo rypytykse-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
rypytys-

Etymologia[muokkaa]

johdos verbistä rypyttää (rypyt- + -ys)

Käännökset[muokkaa]

Aiheesta muualla[muokkaa]

  • rypytys Kielitoimiston sanakirjassa