rynniminen
Suomi[muokkaa]
Substantiivi[muokkaa]
rynniminen (38)
- teonnimi verbistä rynniä
Taivutus[muokkaa]
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | rynniminen | rynnimiset |
| genetiivi | rynnimisen | rynnimisten rynnimisien |
| partitiivi | rynnimistä | rynnimisiä |
| akkusatiivi | rynniminen; rynnimisen |
rynnimiset |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | rynnimisessä | rynnimisissä |
| elatiivi | rynnimisestä | rynnimisistä |
| illatiivi | rynnimiseen | rynnimisiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | rynnimisellä | rynnimisillä |
| ablatiivi | rynnimiseltä | rynnimisiltä |
| allatiivi | rynnimiselle | rynnimisille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | rynnimisenä (rynnimisnä) |
rynnimisinä |
| translatiivi | rynnimiseksi | rynnimisiksi |
| abessiivi | rynnimisettä | rynnimisittä |
| instruktiivi | – | rynnimisin |
| komitatiivi | – | rynnimisine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | rynnimise- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
rynnimis- | |