rynniä

Suomi

Verbi

rynniä (61) (taivutus[luo])

1. (puhekieltä) rynnätä, ryntäillä

   Tunkeutujat yrittivät rynniä asuntoon moottorisahalla.

Ääntäminen

• IPA: /ˈrynːiæˣ/
• tavutus: ryn‧ni‧ä

Etymologia

mahdollisesti poikkeuksellisesti heikosta vartalosta muodostettu frekventatiivinen -i-johdos rynnätä-verbistä

Liittyvät sanat

• rynnistää

Johdokset

• substantiivit: rynniminen

Aiheesta muualla

• rynniä Kielitoimiston sanakirjassa