ryhti
Suomi
[muokkaa]Substantiivi
[muokkaa]- tapa, kuinka ihminen (tai asia) kannattelee itsensä
Ääntäminen
[muokkaa]- IPA: /ˈryht̪i/, [ˈrʷyçt̪ːi]
- tavutus: ryh‧ti
Taivutus
[muokkaa]| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | ryhti | ryhdit |
| genetiivi | ryhdin | ryhtien (ryhtein) |
| partitiivi | ryhtiä | ryhtejä |
| akkusatiivi | ryhti; ryhdin |
ryhdit |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | ryhdissä | ryhdeissä |
| elatiivi | ryhdistä | ryhdeistä |
| illatiivi | ryhtiin | ryhteihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | ryhdillä | ryhdeillä |
| ablatiivi | ryhdiltä | ryhdeiltä |
| allatiivi | ryhdille | ryhdeille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | ryhtinä | ryhteinä |
| translatiivi | ryhdiksi | ryhdeiksi |
| abessiivi | ryhdittä | ryhdeittä |
| instruktiivi | – | ryhdein |
| komitatiivi | – | ryhteine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | - | |
| heikko vartalo | ryhdi- | |
| vahva vartalo | ryhti- | |
| konsonantti- vartalo |
- | |
Etymologia
[muokkaa]Liittyvät sanat
[muokkaa]Johdokset
[muokkaa]- adjektiivit: ryhdikäs, ryhditön
- verbit: ryhdistyä, ryhdistäytyä, ryhdistää
Yhdyssanat
[muokkaa]Aiheesta muualla
[muokkaa]- ryhti Kielitoimiston sanakirjassa