ryhti

Kohteesta Wikisanakirja
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

ryhti (5-F)

  1. tapa, kuinka ihminen (tai asia) kannattelee itsensä

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: [ˈrʷyçt̪ːi]

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
nominatiivi ryhti ryhdit
genetiivi ryhdin ryhtien
(ryhtein)
partitiivi ryhtiä ryhtejä
akkusatiivi ryhti; ryhdin ryhdit
Sisäpaikallissijat
inessiivi ryhdissä ryhdeissä
elatiivi ryhdistä ryhdeistä
illatiivi ryhtiin ryhteihin
Ulkopaikallissijat
adessiivi ryhdillä ryhdeillä
ablatiivi ryhdiltä ryhdeiltä
allatiivi ryhdille ryhdeille
Muut
essiivi ryhtinä ryhteinä
translatiivi ryhdiksi ryhdeiksi
abessiivi ryhdittä ryhdeittä
instruktiivi ryhdein
komitatiivi ryhteine-
+ omistusliite

Liittyvät sanat[muokkaa]

Johdokset[muokkaa]

Aiheesta muualla[muokkaa]