ryhti

Wikisanakirjasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

ryhti (5-F)

  1. tapa, kuinka ihminen (tai asia) kannattelee itsensä

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: /ˈryht̪i/, [ˈrʷyçt̪ːi]
  • tavutus: ryh‧ti

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi ryhti ryhdit
genetiivi ryhdin ryhtien
(ryhtein)
partitiivi ryhtiä ryhtejä
akkusatiivi ryhti;
ryhdin
ryhdit
sisäpaikallissijat
inessiivi ryhdissä ryhdeissä
elatiivi ryhdistä ryhdeistä
illatiivi ryhtiin ryhteihin
ulkopaikallissijat
adessiivi ryhdillä ryhdeillä
ablatiivi ryhdiltä ryhdeiltä
allatiivi ryhdille ryhdeille
muut sijamuodot
essiivi ryhtinä ryhteinä
translatiivi ryhdiksi ryhdeiksi
abessiivi ryhdittä ryhdeittä
instruktiivi ryhdein
komitatiivi ryhteine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo -
heikko vartalo ryhdi-
vahva vartalo ryhti-
konsonantti-
vartalo
-

Liittyvät sanat[muokkaa]

Johdokset[muokkaa]
Yhdyssanat[muokkaa]

ryhtiliike, ryhtivika, ryhtivirhe

Aiheesta muualla[muokkaa]

  • ryhti Kielitoimiston sanakirjassa