habitus
Suomi[muokkaa]
Substantiivi[muokkaa]
habitus (39)
- ulkoinen olemus
- Miehen habitus oli jyrkässä ristiriidassa hänen sanojensa kanssa.
Ääntäminen[muokkaa]
- IPA: /ˈhɑbit̪us/
- tavutus: ha‧bi‧tus
Taivutus[muokkaa]
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | habitus | habitukset |
| genetiivi | habituksen | habitusten habituksien |
| partitiivi | habitusta | habituksia |
| akkusatiivi | habitus; habituksen |
habitukset |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | habituksessa | habituksissa |
| elatiivi | habituksesta | habituksista |
| illatiivi | habitukseen | habituksiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | habituksella | habituksilla |
| ablatiivi | habitukselta | habituksilta |
| allatiivi | habitukselle | habituksille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | habituksena | habituksina |
| translatiivi | habitukseksi | habituksiksi |
| abessiivi | habituksetta | habituksitta |
| instruktiivi | – | habituksin |
| komitatiivi | – | habituksine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | habitukse- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
habitus- | |
Aiheesta muualla[muokkaa]
Latina[muokkaa]
Verbi[muokkaa]
habitus m., habita f., habitum n.
- (taivutusmuoto) partisiipin perfekti verbistä habeō
Taivutus
| yksikkö | monikko | |||||||
|---|---|---|---|---|---|---|---|---|
| sijamuoto | maskuliini | feminiini | neutri | sijamuoto | maskuliini | feminiini | neutri | |
| nominatiivi | habitus | habita | habitum | nominatiivi | habitī | habitae | habita | |
| akkusatiivi | habitum | habitam | habitum | akkusatiivi | habitōs | habitās | habita | |
| genetiivi | habitī | habitae | habitī | genetiivi | habitōrum | habitārum | habitōrum | |
| datiivi | habitō | habitae | habitō | datiivi | habitīs | habitīs | habitīs | |
| ablatiivi | habitō | habitā | habitō | ablatiivi | habitīs | habitīs | habitīs | |