ruukutus

Wikisanakirjasta

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

ruukutus (39)

  1. ruukuttaminen

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: /ˈruːkut̪us/
  • tavutus: ruu‧ku‧tus

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi ruukutus ruukutukset
genetiivi ruukutuksen ruukutusten
ruukutuksien
partitiivi ruukutusta ruukutuksia
akkusatiivi ruukutus;
ruukutuksen
ruukutukset
sisäpaikallissijat
inessiivi ruukutuksessa ruukutuksissa
elatiivi ruukutuksesta ruukutuksista
illatiivi ruukutukseen ruukutuksiin
ulkopaikallissijat
adessiivi ruukutuksella ruukutuksilla
ablatiivi ruukutukselta ruukutuksilta
allatiivi ruukutukselle ruukutuksille
muut sijamuodot
essiivi ruukutuksena ruukutuksina
translatiivi ruukutukseksi ruukutuksiksi
abessiivi ruukutuksetta ruukutuksitta
instruktiivi ruukutuksin
komitatiivi ruukutuksine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo ruukutukse-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
ruukutus-

Etymologia[muokkaa]

johdos verbistä ruukuttaa (ruukut- + -us)

Käännökset[muokkaa]

Aiheesta muualla[muokkaa]