ruukutus
Suomi[muokkaa]
Substantiivi[muokkaa]
ruukutus (39)
Ääntäminen[muokkaa]
- IPA: /ˈruːkut̪us/
- tavutus: ruu‧ku‧tus
Taivutus[muokkaa]
Taivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | ruukutus | ruukutukset |
genetiivi | ruukutuksen | ruukutusten ruukutuksien |
partitiivi | ruukutusta | ruukutuksia |
akkusatiivi | ruukutus; ruukutuksen |
ruukutukset |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | ruukutuksessa | ruukutuksissa |
elatiivi | ruukutuksesta | ruukutuksista |
illatiivi | ruukutukseen | ruukutuksiin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | ruukutuksella | ruukutuksilla |
ablatiivi | ruukutukselta | ruukutuksilta |
allatiivi | ruukutukselle | ruukutuksille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | ruukutuksena | ruukutuksina |
translatiivi | ruukutukseksi | ruukutuksiksi |
abessiivi | ruukutuksetta | ruukutuksitta |
instruktiivi | – | ruukutuksin |
komitatiivi | – | ruukutuksine- + omistusliite |
vartalot | ||
vokaalivartalo | ruukutukse- | |
heikko vartalo | - | |
vahva vartalo | - | |
konsonantti- vartalo |
ruukutus- |
Etymologia[muokkaa]
johdos verbistä ruukuttaa (ruukut- + -us)
Käännökset[muokkaa]
1. ruukuttaminen
Tälle sanan merkitykselle ei valitettavasti vielä ole lisätty käännöksiä, mutta voit halutessasi lisätä ne. |
Aiheesta muualla[muokkaa]
- ruukutus Kielitoimiston sanakirjassa