rusahdus

Wikisanakirjasta

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

rusahdus (39)

  1. rusahtaminen

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: /ˈrusɑhdus/
  • tavutus: ru‧sah‧dus

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi rusahdus rusahdukset
genetiivi rusahduksen rusahdusten
rusahduksien
partitiivi rusahdusta rusahduksia
akkusatiivi rusahdus;
rusahduksen
rusahdukset
sisäpaikallissijat
inessiivi rusahduksessa rusahduksissa
elatiivi rusahduksesta rusahduksista
illatiivi rusahdukseen rusahduksiin
ulkopaikallissijat
adessiivi rusahduksella rusahduksilla
ablatiivi rusahdukselta rusahduksilta
allatiivi rusahdukselle rusahduksille
muut sijamuodot
essiivi rusahduksena rusahduksina
translatiivi rusahdukseksi rusahduksiksi
abessiivi rusahduksetta rusahduksitta
instruktiivi rusahduksin
komitatiivi rusahduksine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo rusahdukse-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
rusahdus-

Etymologia[muokkaa]

johdos verbistä rusahtaa (rusahd- + -us)

Käännökset[muokkaa]

Aiheesta muualla[muokkaa]