ruostuminen
Suomi
[muokkaa]Substantiivi
[muokkaa]ruostuminen (38)
- teonnimi verbistä ruostua
Taivutus
[muokkaa]| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | ruostuminen | ruostumiset |
| genetiivi | ruostumisen | ruostumisten ruostumisien |
| partitiivi | ruostumista | ruostumisia |
| akkusatiivi | ruostuminen; ruostumisen |
ruostumiset |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | ruostumisessa | ruostumisissa |
| elatiivi | ruostumisesta | ruostumisista |
| illatiivi | ruostumiseen | ruostumisiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | ruostumisella | ruostumisilla |
| ablatiivi | ruostumiselta | ruostumisilta |
| allatiivi | ruostumiselle | ruostumisille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | ruostumisena (ruostumisna) |
ruostumisina |
| translatiivi | ruostumiseksi | ruostumisiksi |
| abessiivi | ruostumisetta | ruostumisitta |
| instruktiivi | – | ruostumisin |
| komitatiivi | – | ruostumisine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | ruostumise- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
ruostumis- | |