ruostumaton
Suomi
[muokkaa]Adjektiivi
[muokkaa]ruostumaton
- sellainen, joka ei ruostu
Ääntäminen
[muokkaa]- IPA: /ˈruo̯st̪uˌmɑt̪on/
- tavutus: ruos‧tu‧ma‧ton
Liittyvät sanat
[muokkaa]Sanaliitot
[muokkaa]Aiheesta muualla
[muokkaa]- ruostumaton Kielitoimiston sanakirjassa
Verbi
[muokkaa]- (taivutusmuoto) kielteinen agenttipartisiippi verbistä ruostua
Taivutus
[muokkaa]| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | ruostumaton | ruostumattomat |
| genetiivi | ruostumattoman | ruostumattomien (ruostumatonten) |
| partitiivi | ruostumatonta | ruostumattomia |
| akkusatiivi | ruostumaton; ruostumattoman |
ruostumattomat |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | ruostumattomassa | ruostumattomissa |
| elatiivi | ruostumattomasta | ruostumattomista |
| illatiivi | ruostumattomaan | ruostumattomiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | ruostumattomalla | ruostumattomilla |
| ablatiivi | ruostumattomalta | ruostumattomilta |
| allatiivi | ruostumattomalle | ruostumattomille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | ruostumattomana (ruostumatonna) |
ruostumattomina |
| translatiivi | ruostumattomaksi | ruostumattomiksi |
| abessiivi | ruostumattomatta | ruostumattomitta |
| instruktiivi | – | ruostumattomin |
| komitatiivi | – | ruostumattomine |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | {{{vart.vok}}} | |
| heikko vartalo | {{{vart.heik}}} | |
| vahva vartalo | {{{vart.vah}}} | |
| konsonantti- vartalo |
{{{vart.kons}}} | |