rukoilija
Suomi
[muokkaa]Substantiivi
[muokkaa]rukoilija (12)
- henkilö, joka rukoilee
Ääntäminen
[muokkaa]- IPA: /ˈrukoi̯ˌlijɑ/
- tavutus: ru‧koi‧li‧ja
Taivutus
[muokkaa]| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | rukoilija | rukoilijat |
| genetiivi | rukoilijan | rukoilijoiden rukoilijoitten (rukoilijain) |
| partitiivi | rukoilijaa | rukoilijoita |
| akkusatiivi | rukoilija; rukoilijan |
rukoilijat |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | rukoilijassa | rukoilijoissa |
| elatiivi | rukoilijasta | rukoilijoista |
| illatiivi | rukoilijaan | rukoilijoihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | rukoilijalla | rukoilijoilla |
| ablatiivi | rukoilijalta | rukoilijoilta |
| allatiivi | rukoilijalle | rukoilijoille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | rukoilijana | rukoilijoina |
| translatiivi | rukoilijaksi | rukoilijoiksi |
| abessiivi | rukoilijatta | rukoilijoitta |
| instruktiivi | – | rukoilijoin |
| komitatiivi | – | rukoilijoine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | rukoilija- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
- | |