rukoilevaisuus
Suomi
[muokkaa]
Substantiivi
[muokkaa]rukoilevaisuus (40)
- (kristinusko) vanhin Suomen evankelis-luterilaisen kirkon viidestä herätysliikkeestä
- (kristinusko) se, että on edellisen jäsen tai kannattaja eli rukoilevainen
Taivutus
[muokkaa]| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | rukoilevaisuus | rukoilevaisuudet |
| genetiivi | rukoilevaisuuden | rukoilevaisuuksien |
| partitiivi | rukoilevaisuutta | rukoilevaisuuksia |
| akkusatiivi | rukoilevaisuus; rukoilevaisuuden |
rukoilevaisuudet |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | rukoilevaisuudessa | rukoilevaisuuksissa |
| elatiivi | rukoilevaisuudesta | rukoilevaisuuksista |
| illatiivi | rukoilevaisuuteen | rukoilevaisuuksiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | rukoilevaisuudella | rukoilevaisuuksilla |
| ablatiivi | rukoilevaisuudelta | rukoilevaisuuksilta |
| allatiivi | rukoilevaisuudelle | rukoilevaisuuksille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | rukoilevaisuutena | rukoilevaisuuksina |
| translatiivi | rukoilevaisuudeksi | rukoilevaisuuksiksi |
| abessiivi | rukoilevaisuudetta | rukoilevaisuuksitta |
| instruktiivi | – | rukoilevaisuuksin |
| komitatiivi | – | rukoilevaisuuksine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | - | |
| heikko vartalo | rukoilevaisuude- | |
| vahva vartalo | rukoilevaisuute- | |
| konsonantti- vartalo |
rukoilevaisuut- | |
Etymologia
[muokkaa]- adjektiivi rukoilevainen (vokaalivartalo rukoilevaise-) + johdin -uus
Käännökset
[muokkaa]1. yksi luterilaisista herätysliikkeistä
|
Aiheesta muualla
[muokkaa]- rukoilevaisuus Kielitoimiston sanakirjassa