rouskuttaminen
Suomi[muokkaa]
Substantiivi[muokkaa]
rouskuttaminen (38)
- teonnimi verbistä rouskuttaa
Taivutus[muokkaa]
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | rouskuttaminen | rouskuttamiset |
| genetiivi | rouskuttamisen | rouskuttamisten rouskuttamisien |
| partitiivi | rouskuttamista | rouskuttamisia |
| akkusatiivi | rouskuttaminen; rouskuttamisen |
rouskuttamiset |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | rouskuttamisessa | rouskuttamisissa |
| elatiivi | rouskuttamisesta | rouskuttamisista |
| illatiivi | rouskuttamiseen | rouskuttamisiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | rouskuttamisella | rouskuttamisilla |
| ablatiivi | rouskuttamiselta | rouskuttamisilta |
| allatiivi | rouskuttamiselle | rouskuttamisille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | rouskuttamisena (rouskuttamisna) |
rouskuttamisina |
| translatiivi | rouskuttamiseksi | rouskuttamisiksi |
| abessiivi | rouskuttamisetta | rouskuttamisitta |
| instruktiivi | – | rouskuttamisin |
| komitatiivi | – | rouskuttamisine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | rouskuttamise- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
rouskuttamis- | |