rouskutus

Wikisanakirjasta

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

rouskutus (39)

  1. rouskuttaminen

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: /ˈrou̯skut̪us/
  • tavutus: rous‧ku‧tus

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi rouskutus rouskutukset
genetiivi rouskutuksen rouskutusten
rouskutuksien
partitiivi rouskutusta rouskutuksia
akkusatiivi rouskutus;
rouskutuksen
rouskutukset
sisäpaikallissijat
inessiivi rouskutuksessa rouskutuksissa
elatiivi rouskutuksesta rouskutuksista
illatiivi rouskutukseen rouskutuksiin
ulkopaikallissijat
adessiivi rouskutuksella rouskutuksilla
ablatiivi rouskutukselta rouskutuksilta
allatiivi rouskutukselle rouskutuksille
muut sijamuodot
essiivi rouskutuksena rouskutuksina
translatiivi rouskutukseksi rouskutuksiksi
abessiivi rouskutuksetta rouskutuksitta
instruktiivi rouskutuksin
komitatiivi rouskutuksine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo rouskutukse-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
rouskutus-

Etymologia[muokkaa]

johdos verbistä rouskuttaa (rouskut- + -us)

Käännökset[muokkaa]

Aiheesta muualla[muokkaa]