rouske

Wikisanakirjasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

rouske (48)

  1. terävä ja rusahteleva ääni, joka syntyy kun jokin kova aines murskautuu tai hankautuu jotain kovaa vasten
    En kaipaa perunalastujen rousketta.
    Sepeliköltä kantautui askelten rouske.
    Kani popsii porkkanoita niin, että rouske vain kuuluu.

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: /ˈrou̯skeˣ/
  • tavutus: rous‧ke

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi rouske rouskeet
genetiivi rouskeen rouskeiden
rouskeitten
partitiivi rousketta rouskeita
akkusatiivi rouske;
rouskeen
rouskeet
sisäpaikallissijat
inessiivi rouskeessa rouskeissa
elatiivi rouskeesta rouskeista
illatiivi rouskeeseen rouskeisiin
ulkopaikallissijat
adessiivi rouskeella rouskeilla
ablatiivi rouskeelta rouskeilta
allatiivi rouskeelle rouskeille
muut sijamuodot
essiivi rouskeena rouskeina
translatiivi rouskeeksi rouskeiksi
abessiivi rouskeetta rouskeitta
instruktiivi rouskein
komitatiivi rouskeine-
+ omistusliite

Käännökset[muokkaa]

Liittyvät sanat[muokkaa]