rotu

Suomi

Lammasrotuja

Substantiivi

rotu (1-F)

1. (antropologia) maantieteellisesti rajoittunut ihmisjoukko, jonka perinnölliset ulkonäköominaisuudet erottavat sen muista vastaavista (ei ole olemassa yksiselitteistä luonnontieteellistä määritelmää)
2. (eläintiede) ihmisen tarkoituksella jalostama saman eläinlajin ryhmä, jolla on tiettyjä perinnöllisiä ominaisuuksia, jotka erottavat ne toisista samaan lajiin kuuluvista yksilöistä
3. (kasvitiede) jonkin tai joidenkin pysyvien ominaisuuksien mukaan erottuva ryhmä samaan lajiin kuuluvia kasveja

Ääntäminen

• IPA: /ˈrot̪u/
• tavutus: ro‧tu

Käännökset

1. ihminen

azeri: irq englanti: race ranska: race

turkki: ırk uzbekki: irq viro: rass

2. jalostettu nisäkäslaji

englanti: breed kroatia: pasmina f.

portugali: raça viro: tõug

Liittyvät sanat

• rasismi
• lajike
• sekarotuinen

Johdokset

• adjektiivit: rodullinen, -rotuinen
• verbit: rodullistaa

Yhdyssanat

ayrshirerotu, herefordrotu, herrarotu, hevosrotu, ihmisrotu, jerseyrotu, kanarotu, kaniinirotu, karjarotu, kissarotu, koirarotu, lammasrotu, lehmärotu, liharotu, maatiaisrotu, nautarotu, puoliverirotu, pystykorvarotu, päärotu, rodunjalostus, rotuennakkoluulo, rotuerottelu, rotuhevonen, rotuhygienia, rotukiihkoilija, rotukissa, rotukoira, rotumellakka, rotumerkki, rotunainen, rotuominaisuus, rotuoppi, rotupetturi, rotupolitiikka, rotupuhdas, rotupuhtaus, rotusorto, rotusukulaisuus, rotusyrjintä, rotuviha, rotuylpeys, sikarotu

Aiheesta muualla

• rotu Kielitoimiston sanakirjassa
• rotu Tieteen termipankissa
• Artikkeli 370 Suomen viittomakielten verkkosanakirjassa Suvissa