romuttaminen
Suomi[muokkaa]
Substantiivi[muokkaa]
romuttaminen (38)
- teonnimi verbistä romuttaa
Taivutus[muokkaa]
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | romuttaminen | romuttamiset |
| genetiivi | romuttamisen | romuttamisten romuttamisien |
| partitiivi | romuttamista | romuttamisia |
| akkusatiivi | romuttaminen; romuttamisen |
romuttamiset |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | romuttamisessa | romuttamisissa |
| elatiivi | romuttamisesta | romuttamisista |
| illatiivi | romuttamiseen | romuttamisiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | romuttamisella | romuttamisilla |
| ablatiivi | romuttamiselta | romuttamisilta |
| allatiivi | romuttamiselle | romuttamisille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | romuttamisena (romuttamisna) |
romuttamisina |
| translatiivi | romuttamiseksi | romuttamisiksi |
| abessiivi | romuttamisetta | romuttamisitta |
| instruktiivi | – | romuttamisin |
| komitatiivi | – | romuttamisine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | romuttamise- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
romuttamis- | |