romutus

Kohteesta Wikisanakirja
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

romutus (39)

  1. romuttaminen

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi romutus romutukset
genetiivi romutuksen romutusten
romutuksien
partitiivi romutusta romutuksia
akkusatiivi romutus; romutuksen romutukset
sisäpaikallissijat
inessiivi romutuksessa romutuksissa
elatiivi romutuksesta romutuksista
illatiivi romutukseen romutuksiin
ulkopaikallissijat
adessiivi romutuksella romutuksilla
ablatiivi romutukselta romutuksilta
allatiivi romutukselle romutuksille
muut sijamuodot
essiivi romutuksena romutuksina
translatiivi romutukseksi romutuksiksi
abessiivi romutuksetta romutuksitta
instruktiivi romutuksin
komitatiivi romutuksine-
+ omistusliite

Etymologia[muokkaa]

johdos verbistä romuttaa (romut- + -us)

Käännökset[muokkaa]

Aiheesta muualla[muokkaa]