rimputus
Suomi[muokkaa]
Substantiivi[muokkaa]
rimputus (39)
Ääntäminen[muokkaa]
- IPA: /ˈrimput̪us/
- tavutus: rim‧pu‧tus
Taivutus[muokkaa]
Taivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | rimputus | rimputukset |
genetiivi | rimputuksen | rimputusten rimputuksien |
partitiivi | rimputusta | rimputuksia |
akkusatiivi | rimputus; rimputuksen |
rimputukset |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | rimputuksessa | rimputuksissa |
elatiivi | rimputuksesta | rimputuksista |
illatiivi | rimputukseen | rimputuksiin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | rimputuksella | rimputuksilla |
ablatiivi | rimputukselta | rimputuksilta |
allatiivi | rimputukselle | rimputuksille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | rimputuksena | rimputuksina |
translatiivi | rimputukseksi | rimputuksiksi |
abessiivi | rimputuksetta | rimputuksitta |
instruktiivi | – | rimputuksin |
komitatiivi | – | rimputuksine- + omistusliite |
vartalot | ||
vokaalivartalo | rimputukse- | |
heikko vartalo | - | |
vahva vartalo | - | |
konsonantti- vartalo |
rimputus- |
Etymologia[muokkaa]
johdos verbistä rimputtaa (rimput- + -us)
Käännökset[muokkaa]
1. rimputtaminen
Tälle sanan merkitykselle ei valitettavasti vielä ole lisätty käännöksiä, mutta voit halutessasi lisätä ne. |
Aiheesta muualla[muokkaa]
- rimputus Kielitoimiston sanakirjassa