rimputus

Wikisanakirjasta

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

rimputus (39)

  1. rimputtaminen

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: /ˈrimput̪us/
  • tavutus: rim‧pu‧tus

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi rimputus rimputukset
genetiivi rimputuksen rimputusten
rimputuksien
partitiivi rimputusta rimputuksia
akkusatiivi rimputus;
rimputuksen
rimputukset
sisäpaikallissijat
inessiivi rimputuksessa rimputuksissa
elatiivi rimputuksesta rimputuksista
illatiivi rimputukseen rimputuksiin
ulkopaikallissijat
adessiivi rimputuksella rimputuksilla
ablatiivi rimputukselta rimputuksilta
allatiivi rimputukselle rimputuksille
muut sijamuodot
essiivi rimputuksena rimputuksina
translatiivi rimputukseksi rimputuksiksi
abessiivi rimputuksetta rimputuksitta
instruktiivi rimputuksin
komitatiivi rimputuksine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo rimputukse-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
rimputus-

Etymologia[muokkaa]

johdos verbistä rimputtaa (rimput- + -us)

Käännökset[muokkaa]

Aiheesta muualla[muokkaa]