rikkoontunut
Suomi[muokkaa]
Verbi[muokkaa]
rikkoontunut
- (taivutusmuoto) aktiivin partisiipin perfekti verbistä rikkoontua
Taivutus[muokkaa]
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | rikkoontunut | rikkoontuneet |
| genetiivi | rikkoontuneen | rikkoontuneiden rikkoontuneitten |
| partitiivi | rikkoontunutta | rikkoontuneita |
| akkusatiivi | rikkoontunut; rikkoontuneen |
rikkoontuneet |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | rikkoontuneessa | rikkoontuneissa |
| elatiivi | rikkoontuneesta | rikkoontuneista |
| illatiivi | rikkoontuneeseen | rikkoontuneisiin rikkoontuneihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | rikkoontuneella | rikkoontuneilla |
| ablatiivi | rikkoontuneelta | rikkoontuneilta |
| allatiivi | rikkoontuneelle | rikkoontuneille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | rikkoontuneena | rikkoontuneina |
| translatiivi | rikkoontuneeksi | rikkoontuneiksi |
| abessiivi | rikkoontuneetta | rikkoontuneitta |
| instruktiivi | – | rikkoontunein |
| komitatiivi | – | rikkoontuneine |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | {{{vart.vok}}} | |
| heikko vartalo | {{{vart.heik}}} | |
| vahva vartalo | {{{vart.vah}}} | |
| konsonantti- vartalo |
{{{vart.kons}}} | |