riiviö
Suomi
[muokkaa]Substantiivi
[muokkaa]riiviö (3)
- pahankurisesta kakarasta käytetty nimitys
- Tuo Tane on oikea riiviö, kuriton ja aina tekemässä ilkeyksiä.
- (vanhahtava) riivattu, demonien vallassa oleva
Ääntäminen
[muokkaa]- IPA: /ˈriːʋiø/
- tavutus: rii‧vi‧ö
Taivutus
[muokkaa]| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | riiviö | riiviöt |
| genetiivi | riiviön | riiviöiden riiviöitten |
| partitiivi | riiviötä | riiviöitä |
| akkusatiivi | riiviö; riiviön |
riiviöt |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | riiviössä | riiviöissä |
| elatiivi | riiviöstä | riiviöistä |
| illatiivi | riiviöön | riiviöihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | riiviöllä | riiviöillä |
| ablatiivi | riiviöltä | riiviöiltä |
| allatiivi | riiviölle | riiviöille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | riiviönä | riiviöinä |
| translatiivi | riiviöksi | riiviöiksi |
| abessiivi | riiviöttä | riiviöittä |
| instruktiivi | – | riiviöin |
| komitatiivi | – | riiviöine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | riiviö- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
- | |
Käännökset
[muokkaa]1. vintiö
|
Liittyvät sanat
[muokkaa]Aiheesta muualla
[muokkaa]- riiviö Kielitoimiston sanakirjassa