demoni
Suomi[muokkaa]
Substantiivi[muokkaa]
demoni (6)
- henkiolento, joka kristinuskon dualismissa luetaan pahaksi; riivaaja, paha henki
Ääntäminen[muokkaa]
- IPA: /ˈdemoni/
- tavutus: de‧mo‧ni
Taivutus[muokkaa]
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | demoni | demonit |
| genetiivi | demonin | demonien demoneiden demoneitten |
| partitiivi | demonia | demoneita demoneja |
| akkusatiivi | demoni; demonin |
demonit |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | demonissa | demoneissa |
| elatiivi | demonista | demoneista |
| illatiivi | demoniin | demoneihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | demonilla | demoneilla |
| ablatiivi | demonilta | demoneilta |
| allatiivi | demonille | demoneille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | demonina | demoneina |
| translatiivi | demoniksi | demoneiksi |
| abessiivi | demonitta | demoneitta |
| instruktiivi | – | demonein |
| komitatiivi | – | demoneine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | demoni- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
- | |
Käännökset[muokkaa]
Liittyvät sanat[muokkaa]
Johdokset[muokkaa]
- adjektiivit: demoninen
- verbit: demonisoida
Aiheesta muualla[muokkaa]
- demoni Kielitoimiston sanakirjassa
Substantiivi[muokkaa]
demoni
- (taivutusmuoto) yksikön nominatiivin yksikön 1. persoonan possessiivimuoto sanasta demo
- (taivutusmuoto) yksikön genetiivin yksikön 1. persoonan possessiivimuoto sanasta demo
- (taivutusmuoto) yksikön akkusatiivin yksikön 1. persoonan possessiivimuoto sanasta demo
- (taivutusmuoto) monikon nominatiivin yksikön 1. persoonan possessiivimuoto sanasta demo
- (taivutusmuoto) monikon akkusatiivin yksikön 1. persoonan possessiivimuoto sanasta demo