riimutus
Suomi[muokkaa]
Substantiivi[muokkaa]
riimutus (39)
Ääntäminen[muokkaa]
- IPA: /ˈriːmut̪us/
- tavutus: rii‧mu‧tus
Taivutus[muokkaa]
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | riimutus | riimutukset |
| genetiivi | riimutuksen | riimutusten riimutuksien |
| partitiivi | riimutusta | riimutuksia |
| akkusatiivi | riimutus; riimutuksen |
riimutukset |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | riimutuksessa | riimutuksissa |
| elatiivi | riimutuksesta | riimutuksista |
| illatiivi | riimutukseen | riimutuksiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | riimutuksella | riimutuksilla |
| ablatiivi | riimutukselta | riimutuksilta |
| allatiivi | riimutukselle | riimutuksille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | riimutuksena | riimutuksina |
| translatiivi | riimutukseksi | riimutuksiksi |
| abessiivi | riimutuksetta | riimutuksitta |
| instruktiivi | – | riimutuksin |
| komitatiivi | – | riimutuksine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | riimutukse- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
riimutus- | |
Etymologia[muokkaa]
johdos verbistä riimuttaa (riimut- + -us)
Käännökset[muokkaa]
1. riimuttaminen
|
Tälle sanan merkitykselle ei valitettavasti vielä ole lisätty käännöksiä, mutta voit halutessasi lisätä ne. |
Aiheesta muualla[muokkaa]
- riimutus Kielitoimiston sanakirjassa