riettaus

Wikisanakirjasta

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

riettaus (40)[1]

  1. se, että on rietas; rietas teko

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: /ˈrie̯t̪ːɑus/ tai /ˈrie̯t̪ːɑu̯s/
  • tavutus: riet‧ta‧us / riet‧taus

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi riettaus riettaudet
genetiivi riettauden riettauksien
partitiivi riettautta riettauksia
akkusatiivi riettaus;
riettauden
riettaudet
sisäpaikallissijat
inessiivi riettaudessa riettauksissa
elatiivi riettaudesta riettauksista
illatiivi riettauteen riettauksiin
ulkopaikallissijat
adessiivi riettaudella riettauksilla
ablatiivi riettaudelta riettauksilta
allatiivi riettaudelle riettauksille
muut sijamuodot
essiivi riettautena riettauksina
translatiivi riettaudeksi riettauksiksi
abessiivi riettaudetta riettauksitta
instruktiivi riettauksin
komitatiivi riettauksine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo -
heikko vartalo riettaude-
vahva vartalo riettaute-
konsonantti-
vartalo
riettaut-

Etymologia[muokkaa]

sanan rietas vartalosta rietta- ja suffiksista -us

Käännökset[muokkaa]

Aiheesta muualla[muokkaa]

Viitteet[muokkaa]

  1. Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 40