retkahtaminen
Suomi[muokkaa]
Substantiivi[muokkaa]
retkahtaminen (38)
- teonnimi verbistä retkahtaa
Taivutus[muokkaa]
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | retkahtaminen | retkahtamiset |
| genetiivi | retkahtamisen | retkahtamisten retkahtamisien |
| partitiivi | retkahtamista | retkahtamisia |
| akkusatiivi | retkahtaminen; retkahtamisen |
retkahtamiset |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | retkahtamisessa | retkahtamisissa |
| elatiivi | retkahtamisesta | retkahtamisista |
| illatiivi | retkahtamiseen | retkahtamisiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | retkahtamisella | retkahtamisilla |
| ablatiivi | retkahtamiselta | retkahtamisilta |
| allatiivi | retkahtamiselle | retkahtamisille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | retkahtamisena (retkahtamisna) |
retkahtamisina |
| translatiivi | retkahtamiseksi | retkahtamisiksi |
| abessiivi | retkahtamisetta | retkahtamisitta |
| instruktiivi | – | retkahtamisin |
| komitatiivi | – | retkahtamisine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | retkahtamise- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
retkahtamis- | |