resonanssi

Wikisanakirjasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

resonanssi (5)[1]

  1. (fysiikka) myötävärähtely; eräs aaltoliikkeeseen liittyvä fysiikan ilmiö
    Sähköisessä resonanssissa värähtelypiirin induktiivinen ja kapasitiivinen reaktanssi ovat yhtäsuuret.
    Laulajat hyödyntävät akustistisia resonansseja.
    Mekaanisissa resonansseissa ilmenee usein resonanssiääniä ja eräänlaista tärinää.Massiivisissa rakenteissa ilmenee resonansseja alle 2 Hz taajuuksilla.
  2. (kemia) Kékulen viivasidos- ja Lewisin elektronipistemallintamisen apuna käytettävä tekniikka, jolla voidaan mallintaa epätavallisia sidoksia

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: /ˈresoˌnɑnsːi/
  • tavutus: re‧so‧nans‧si

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi resonanssi resonanssit
genetiivi resonanssin resonanssien
partitiivi resonanssia resonansseja
akkusatiivi resonanssi;
resonanssin
resonanssit
sisäpaikallissijat
inessiivi resonanssissa resonansseissa
elatiivi resonanssista resonansseista
illatiivi resonanssiin resonansseihin
ulkopaikallissijat
adessiivi resonanssilla resonansseilla
ablatiivi resonanssilta resonansseilta
allatiivi resonanssille resonansseille
muut sijamuodot
essiivi resonanssina resonansseina
translatiivi resonanssiksi resonansseiksi
abessiivi resonanssitta resonansseitta
instruktiivi resonanssein
komitatiivi resonansseine-
+ omistusliite

Käännökset[muokkaa]

Liittyvät sanat[muokkaa]

Yhdyssanat[muokkaa]

pääresonanssi, resonanssiontelo, resonanssipiiri, resonanssitaajuus, rinnakkaisresonanssi, rintaresonanssi, sarjaresonanssi

Aiheesta muualla[muokkaa]

Viitteet[muokkaa]

  1. Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 5