rentoutus

Wikisanakirjasta

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

rentoutus (39)

  1. rentouttaminen

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: /ˈrent̪ou̯t̪us/ tai /ˈrent̪oˌut̪us/
  • tavutus: ren‧tou‧tus / ren‧to‧u‧tus

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi rentoutus rentoutukset
genetiivi rentoutuksen rentoutusten
rentoutuksien
partitiivi rentoutusta rentoutuksia
akkusatiivi rentoutus;
rentoutuksen
rentoutukset
sisäpaikallissijat
inessiivi rentoutuksessa rentoutuksissa
elatiivi rentoutuksesta rentoutuksista
illatiivi rentoutukseen rentoutuksiin
ulkopaikallissijat
adessiivi rentoutuksella rentoutuksilla
ablatiivi rentoutukselta rentoutuksilta
allatiivi rentoutukselle rentoutuksille
muut sijamuodot
essiivi rentoutuksena rentoutuksina
translatiivi rentoutukseksi rentoutuksiksi
abessiivi rentoutuksetta rentoutuksitta
instruktiivi rentoutuksin
komitatiivi rentoutuksine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo rentoutukse-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
rentoutus-

Etymologia[muokkaa]

johdos verbistä rentouttaa (rentout- + -us)

Käännökset[muokkaa]

Liittyvät sanat[muokkaa]

Yhdyssanat[muokkaa]

rentoutusharjoitus, rentoutuskasetti

Aiheesta muualla[muokkaa]