renkutus

Wikisanakirjasta

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

renkutus (39)

  1. renkuttaminen; turhanpäiväinen musiikkikappale
    En kestä tuota renkutusta!

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: /ˈreŋkut̪us/
  • tavutus: ren‧ku‧tus

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi renkutus renkutukset
genetiivi renkutuksen renkutusten
renkutuksien
partitiivi renkutusta renkutuksia
akkusatiivi renkutus;
renkutuksen
renkutukset
sisäpaikallissijat
inessiivi renkutuksessa renkutuksissa
elatiivi renkutuksesta renkutuksista
illatiivi renkutukseen renkutuksiin
ulkopaikallissijat
adessiivi renkutuksella renkutuksilla
ablatiivi renkutukselta renkutuksilta
allatiivi renkutukselle renkutuksille
muut sijamuodot
essiivi renkutuksena renkutuksina
translatiivi renkutukseksi renkutuksiksi
abessiivi renkutuksetta renkutuksitta
instruktiivi renkutuksin
komitatiivi renkutuksine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo renkutukse-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
renkutus-

Etymologia[muokkaa]

johdos verbistä renkuttaa (renkut- + -us)

Käännökset[muokkaa]

Aiheesta muualla[muokkaa]