renkutus
Suomi[muokkaa]
Substantiivi[muokkaa]
renkutus (39)
- renkuttaminen; turhanpäiväinen musiikkikappale
- En kestä tuota renkutusta!
Ääntäminen[muokkaa]
- IPA: /ˈreŋkut̪us/
- tavutus: ren‧ku‧tus
Taivutus[muokkaa]
Taivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | renkutus | renkutukset |
genetiivi | renkutuksen | renkutusten renkutuksien |
partitiivi | renkutusta | renkutuksia |
akkusatiivi | renkutus; renkutuksen |
renkutukset |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | renkutuksessa | renkutuksissa |
elatiivi | renkutuksesta | renkutuksista |
illatiivi | renkutukseen | renkutuksiin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | renkutuksella | renkutuksilla |
ablatiivi | renkutukselta | renkutuksilta |
allatiivi | renkutukselle | renkutuksille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | renkutuksena | renkutuksina |
translatiivi | renkutukseksi | renkutuksiksi |
abessiivi | renkutuksetta | renkutuksitta |
instruktiivi | – | renkutuksin |
komitatiivi | – | renkutuksine- + omistusliite |
vartalot | ||
vokaalivartalo | renkutukse- | |
heikko vartalo | - | |
vahva vartalo | - | |
konsonantti- vartalo |
renkutus- |
Etymologia[muokkaa]
johdos verbistä renkuttaa (renkut- + -us)
Käännökset[muokkaa]
1. renkuttaminen; turhanpäiväinen musiikkikappale
Tälle sanan merkitykselle ei valitettavasti vielä ole lisätty käännöksiä, mutta voit halutessasi lisätä ne. |
Aiheesta muualla[muokkaa]
- renkutus Kielitoimiston sanakirjassa