reivaus

Wikisanakirjasta

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

reivaus (39)[1]

  1. purjealuksen purjeiden pinta-alan pienennys; se osa purjeista, joka reivattaessa kääritään kokoon ja kiinnitetään takilaan
    Reivaus auttoi ja meno rauhoittui, kas vain, luovinopeus taisi kasvaa.
    Ammattilaiset osaavat hoitaa reivauksen.
    Raakapurjeiden reivaus raakapuihin vaati miehiä.

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: /ˈrei̯ʋɑus/ tai /ˈrei̯ʋɑu̯s/
  • tavutus: rei‧va‧us / rei‧vaus

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi reivaus reivaukset
genetiivi reivauksen reivausten
reivauksien
partitiivi reivausta reivauksia
akkusatiivi reivaus;
reivauksen
reivaukset
sisäpaikallissijat
inessiivi reivauksessa reivauksissa
elatiivi reivauksesta reivauksista
illatiivi reivaukseen reivauksiin
ulkopaikallissijat
adessiivi reivauksella reivauksilla
ablatiivi reivaukselta reivauksilta
allatiivi reivaukselle reivauksille
muut sijamuodot
essiivi reivauksena reivauksina
translatiivi reivaukseksi reivauksiksi
abessiivi reivauksetta reivauksitta
instruktiivi reivauksin
komitatiivi reivauksine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo reivaukse-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
reivaus-

Käännökset[muokkaa]

Liittyvät sanat[muokkaa]

Synonyymit[muokkaa]

Aiheesta muualla[muokkaa]

  • reivaus Kielitoimiston sanakirjassa

Viitteet[muokkaa]

  1. Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 39