rehustus

Wikisanakirjasta

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

rehustus (39)

  1. rehustaminen

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: /ˈrehust̪us/
  • tavutus: re‧hus‧tus

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi rehustus rehustukset
genetiivi rehustuksen rehustusten
rehustuksien
partitiivi rehustusta rehustuksia
akkusatiivi rehustus;
rehustuksen
rehustukset
sisäpaikallissijat
inessiivi rehustuksessa rehustuksissa
elatiivi rehustuksesta rehustuksista
illatiivi rehustukseen rehustuksiin
ulkopaikallissijat
adessiivi rehustuksella rehustuksilla
ablatiivi rehustukselta rehustuksilta
allatiivi rehustukselle rehustuksille
muut sijamuodot
essiivi rehustuksena rehustuksina
translatiivi rehustukseksi rehustuksiksi
abessiivi rehustuksetta rehustuksitta
instruktiivi rehustuksin
komitatiivi rehustuksine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo rehustukse-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
rehustus-

Etymologia[muokkaa]

johdos verbistä rehustaa (rehust- + -us)

Käännökset[muokkaa]

Aiheesta muualla[muokkaa]