reema
Suomi
[muokkaa]Substantiivi
[muokkaa]reema (9)
- (kielitiede) lauseen osa, joka antaa uutta informaatiota aiheesta
Taivutus
[muokkaa]| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | reema | reemat |
| genetiivi | reeman | reemojen (reemain) |
| partitiivi | reemaa | reemoja |
| akkusatiivi | reema; reeman |
reemat |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | reemassa | reemoissa |
| elatiivi | reemasta | reemoista |
| illatiivi | reemaan | reemoihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | reemalla | reemoilla |
| ablatiivi | reemalta | reemoilta |
| allatiivi | reemalle | reemoille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | reemana | reemoina |
| translatiivi | reemaksi | reemoiksi |
| abessiivi | reematta | reemoitta |
| instruktiivi | – | reemoin |
| komitatiivi | – | reemoine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | reema- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
- | |
Käännökset
[muokkaa]Liittyvät sanat
[muokkaa]Vastakohdat
[muokkaa]Aiheesta muualla
[muokkaa]- reema Tieteen termipankissa