teema

Kohteesta Wikisanakirja
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

teema (9)

  1. aihe, keskeisin, johtava ajatus
  2. (kielitiede) lauseen osa, joka ei sisällä uutta informaatiota

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
nominatiivi teema teemat
genetiivi teeman teemojen
(teemain)
partitiivi teemaa teemoja
akkusatiivi teema; teeman teemat
Sisäpaikallissijat
inessiivi teemassa teemoissa
elatiivi teemasta teemoista
illatiivi teemaan teemoihin
Ulkopaikallissijat
adessiivi teemalla teemoilla
ablatiivi teemalta teemoilta
allatiivi teemalle teemoille
Muut
essiivi teemana teemoina
translatiivi teemaksi teemoiksi
abessiivi teematta teemoitta
instruktiivi teemoin
komitatiivi teemoine-
+ omistusliite

Etymologia[muokkaa]

Sana on laina ruotsin sanasta tema, joka pohjautuu latinan sanaan thema, aihe, merkki. Latinaan sana on lainautunut kreikan sanasta théma, joka on johdos kreikan verbistä tithénai, asettaa. Suomen teema on otettu käyttöön 1800-luvun myöhemmällä puoliskolla. Se löytyy esimerkiksi Ferdinand Ahlmanin 1874 julkaistusta kirjasta Ruotsalais-Suomalainen ja Suomalais-Ruotsalainen Sanakirja.[1]

Käännökset[muokkaa]

Liittyvät sanat[muokkaa]

Johdokset[muokkaa]
Synonyymit[muokkaa]
Vastakohdat[muokkaa]
  • (lauseen osa, joka sisältää uutta informaatiota) reema

Aiheesta muualla[muokkaa]

Viitteet[muokkaa]

  1. Häkkinen, Kaisa: Nykysuomen etymologinen sanakirja, s. 1288. Helsinki: WSOY, 2004. ISBN 951-0-27108-X.