rahditus

Wikisanakirjasta

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

rahditus (39)

  1. rahdittaminen

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: /ˈrɑhdit̪us/
  • tavutus: rah‧di‧tus

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi rahditus rahditukset
genetiivi rahdituksen rahditusten
rahdituksien
partitiivi rahditusta rahdituksia
akkusatiivi rahditus;
rahdituksen
rahditukset
sisäpaikallissijat
inessiivi rahdituksessa rahdituksissa
elatiivi rahdituksesta rahdituksista
illatiivi rahditukseen rahdituksiin
ulkopaikallissijat
adessiivi rahdituksella rahdituksilla
ablatiivi rahditukselta rahdituksilta
allatiivi rahditukselle rahdituksille
muut sijamuodot
essiivi rahdituksena rahdituksina
translatiivi rahditukseksi rahdituksiksi
abessiivi rahdituksetta rahdituksitta
instruktiivi rahdituksin
komitatiivi rahdituksine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo rahditukse-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
rahditus-

Etymologia[muokkaa]

johdos verbistä rahdittaa (rahdit- + -us)

Käännökset[muokkaa]

Aiheesta muualla[muokkaa]