rahditus
Suomi[muokkaa]
Substantiivi[muokkaa]
rahditus (39)
Ääntäminen[muokkaa]
- IPA: /ˈrɑhdit̪us/
- tavutus: rah‧di‧tus
Taivutus[muokkaa]
Taivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | rahditus | rahditukset |
genetiivi | rahdituksen | rahditusten rahdituksien |
partitiivi | rahditusta | rahdituksia |
akkusatiivi | rahditus; rahdituksen |
rahditukset |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | rahdituksessa | rahdituksissa |
elatiivi | rahdituksesta | rahdituksista |
illatiivi | rahditukseen | rahdituksiin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | rahdituksella | rahdituksilla |
ablatiivi | rahditukselta | rahdituksilta |
allatiivi | rahditukselle | rahdituksille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | rahdituksena | rahdituksina |
translatiivi | rahditukseksi | rahdituksiksi |
abessiivi | rahdituksetta | rahdituksitta |
instruktiivi | – | rahdituksin |
komitatiivi | – | rahdituksine- + omistusliite |
vartalot | ||
vokaalivartalo | rahditukse- | |
heikko vartalo | - | |
vahva vartalo | - | |
konsonantti- vartalo |
rahditus- |
Etymologia[muokkaa]
johdos verbistä rahdittaa (rahdit- + -us)
Käännökset[muokkaa]
1. rahdittaminen
Tälle sanan merkitykselle ei valitettavasti vielä ole lisätty käännöksiä, mutta voit halutessasi lisätä ne. |
Aiheesta muualla[muokkaa]
- rahditus Kielitoimiston sanakirjassa