raappiintuminen
Suomi
[muokkaa]Substantiivi
[muokkaa]raappiintuminen (38)
- teonnimi verbistä raappiintua
Taivutus
[muokkaa]| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | raappiintuminen | raappiintumiset |
| genetiivi | raappiintumisen | raappiintumisten raappiintumisien |
| partitiivi | raappiintumista | raappiintumisia |
| akkusatiivi | raappiintuminen; raappiintumisen |
raappiintumiset |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | raappiintumisessa | raappiintumisissa |
| elatiivi | raappiintumisesta | raappiintumisista |
| illatiivi | raappiintumiseen | raappiintumisiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | raappiintumisella | raappiintumisilla |
| ablatiivi | raappiintumiselta | raappiintumisilta |
| allatiivi | raappiintumiselle | raappiintumisille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | raappiintumisena (raappiintumisna) |
raappiintumisina |
| translatiivi | raappiintumiseksi | raappiintumisiksi |
| abessiivi | raappiintumisetta | raappiintumisitta |
| instruktiivi | – | raappiintumisin |
| komitatiivi | – | raappiintumisine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | raappiintumise- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
raappiintumis- | |
Etymologia
[muokkaa]- verbi raappiintua + johdin -minen