raappiintua

Suomi

Verbi

raappiintua (52-J) (taivutus[luo])

1. (arkikieltä) rinnakkaismuoto sanasta raapiintua

Ääntäminen

• IPA: /ˈrɑːpːiːnˌt̪uɑˣ/
• tavutus: raap‧piin‧tu‧a

Etymologia

• verbi raappia (vahva vokaalivartalo raappi- + pääte -intua)

Liittyvät sanat

Johdokset

• substantiivit: raappiintuminen

Aiheesta muualla

• raappiintua Kielitoimiston sanakirjassa