rähättäminen
Suomi
[muokkaa]Substantiivi
[muokkaa]rähättäminen (38)
- teonnimi verbistä rähättää
Taivutus
[muokkaa]| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | rähättäminen | rähättämiset |
| genetiivi | rähättämisen | rähättämisten rähättämisien |
| partitiivi | rähättämistä | rähättämisiä |
| akkusatiivi | rähättäminen; rähättämisen |
rähättämiset |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | rähättämisessä | rähättämisissä |
| elatiivi | rähättämisestä | rähättämisistä |
| illatiivi | rähättämiseen | rähättämisiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | rähättämisellä | rähättämisillä |
| ablatiivi | rähättämiseltä | rähättämisiltä |
| allatiivi | rähättämiselle | rähättämisille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | rähättämisenä (rähättämisnä) |
rähättämisinä |
| translatiivi | rähättämiseksi | rähättämisiksi |
| abessiivi | rähättämisettä | rähättämisittä |
| instruktiivi | – | rähättämisin |
| komitatiivi | – | rähättämisine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | rähättämise- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
rähättämis- | |