rähätys

Wikisanakirjasta

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

rähätys (39)

  1. rähättäminen

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: /ˈræhæt̪ys/
  • tavutus: rä‧hä‧tys

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi rähätys rähätykset
genetiivi rähätyksen rähätysten
rähätyksien
partitiivi rähätystä rähätyksiä
akkusatiivi rähätys;
rähätyksen
rähätykset
sisäpaikallissijat
inessiivi rähätyksessä rähätyksissä
elatiivi rähätyksestä rähätyksistä
illatiivi rähätykseen rähätyksiin
ulkopaikallissijat
adessiivi rähätyksellä rähätyksillä
ablatiivi rähätykseltä rähätyksiltä
allatiivi rähätykselle rähätyksille
muut sijamuodot
essiivi rähätyksenä rähätyksinä
translatiivi rähätykseksi rähätyksiksi
abessiivi rähätyksettä rähätyksittä
instruktiivi rähätyksin
komitatiivi rähätyksine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo rähätykse-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
rähätys-

Etymologia[muokkaa]

johdos verbistä rähättää (rähät- + -ys)

Käännökset[muokkaa]

Liittyvät sanat[muokkaa]

Aiheesta muualla[muokkaa]