pyytäminen
Suomi[muokkaa]
Substantiivi[muokkaa]
pyytäminen (38)
- se, että pyytää jotakin joltakulta tai joiltakuilta
- kalastaminen tai metsästäminen
- hauen pyytäminen
Taivutus[muokkaa]
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | pyytäminen | pyytämiset |
| genetiivi | pyytämisen | pyytämisten pyytämisien |
| partitiivi | pyytämistä | pyytämisiä |
| akkusatiivi | pyytäminen; pyytämisen |
pyytämiset |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | pyytämisessä | pyytämisissä |
| elatiivi | pyytämisestä | pyytämisistä |
| illatiivi | pyytämiseen | pyytämisiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | pyytämisellä | pyytämisillä |
| ablatiivi | pyytämiseltä | pyytämisiltä |
| allatiivi | pyytämiselle | pyytämisille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | pyytämisenä (pyytämisnä) |
pyytämisinä |
| translatiivi | pyytämiseksi | pyytämisiksi |
| abessiivi | pyytämisettä | pyytämisittä |
| instruktiivi | – | pyytämisin |
| komitatiivi | – | pyytämisine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | pyytämise- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
pyytämis- | |