pyllistäminen
Suomi[muokkaa]
Substantiivi[muokkaa]
pyllistäminen (38)
- teonnimi verbistä pyllistää
Taivutus[muokkaa]
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | pyllistäminen | pyllistämiset |
| genetiivi | pyllistämisen | pyllistämisten pyllistämisien |
| partitiivi | pyllistämistä | pyllistämisiä |
| akkusatiivi | pyllistäminen; pyllistämisen |
pyllistämiset |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | pyllistämisessä | pyllistämisissä |
| elatiivi | pyllistämisestä | pyllistämisistä |
| illatiivi | pyllistämiseen | pyllistämisiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | pyllistämisellä | pyllistämisillä |
| ablatiivi | pyllistämiseltä | pyllistämisiltä |
| allatiivi | pyllistämiselle | pyllistämisille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | pyllistämisenä (pyllistämisnä) |
pyllistämisinä |
| translatiivi | pyllistämiseksi | pyllistämisiksi |
| abessiivi | pyllistämisettä | pyllistämisittä |
| instruktiivi | – | pyllistämisin |
| komitatiivi | – | pyllistämisine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | pyllistämise- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
pyllistämis- | |