pyllistäjä
Suomi[muokkaa]
Substantiivi[muokkaa]
pyllistäjä (10)
- joku joka pyllistää
Taivutus[muokkaa]
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | pyllistäjä | pyllistäjät |
| genetiivi | pyllistäjän | pyllistäjien (pyllistäjäin) |
| partitiivi | pyllistäjää | pyllistäjiä |
| akkusatiivi | pyllistäjä; pyllistäjän |
pyllistäjät |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | pyllistäjässä | pyllistäjissä |
| elatiivi | pyllistäjästä | pyllistäjistä |
| illatiivi | pyllistäjään | pyllistäjiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | pyllistäjällä | pyllistäjillä |
| ablatiivi | pyllistäjältä | pyllistäjiltä |
| allatiivi | pyllistäjälle | pyllistäjille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | pyllistäjänä | pyllistäjinä |
| translatiivi | pyllistäjäksi | pyllistäjiksi |
| abessiivi | pyllistäjättä | pyllistäjittä |
| instruktiivi | – | pyllistäjin |
| komitatiivi | – | pyllistäjine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | pyllistäjä- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
- | |