pyökki
Siirry navigaatioon
Siirry hakuun
Suomi[muokkaa]
Substantiivi[muokkaa]
- euroopanpyökki, kasvuvyöhykkeellään hyvin kookkaaksi kasvava jalo lehtipuu (Fagus sylvatica)
- (yleisesti) mikä tahansa pyökkien (Fagus) suvun kasvi
Ääntäminen[muokkaa]
- IPA: /ˈpyø̯kːi/
- tavutus: pyök‧ki
Taivutus[muokkaa]
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | pyökki | pyökit |
| genetiivi | pyökin | pyökkien (pyökkein) |
| partitiivi | pyökkiä | pyökkejä |
| akkusatiivi | pyökki; pyökin |
pyökit |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | pyökissä | pyökeissä |
| elatiivi | pyökistä | pyökeistä |
| illatiivi | pyökkiin | pyökkeihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | pyökillä | pyökeillä |
| ablatiivi | pyökiltä | pyökeiltä |
| allatiivi | pyökille | pyökeille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | pyökkinä | pyökkeinä |
| translatiivi | pyökiksi | pyökeiksi |
| abessiivi | pyökittä | pyökeittä |
| instruktiivi | – | pyökein |
| komitatiivi | – | pyökkeine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | - | |
| heikko vartalo | pyöki- | |
| vahva vartalo | pyökki- | |
| konsonantti- vartalo |
- | |
Etymologia[muokkaa]
muinais- tai varhaisuusruotsin sanasta böök < indoeurooppalainen ’puuta’ merkitsevä sana[1]
Käännökset[muokkaa]
1. Fagus silvatica
Liittyvät sanat[muokkaa]
Johdokset[muokkaa]
- adjektiivit: pyökkinen
Yhdyssanat[muokkaa]
Aiheesta muualla[muokkaa]
- pyökki Kielitoimiston sanakirjassa
Viitteet[muokkaa]
- ↑ Kaisa Häkkinen & Terttu Lempiäinen: Aaloesta öljypuuhun. Suomen kielellä mainittuja kasveja Agricolan aikaan, s. 53. Helsinki: Teos, 2011. ISBN 978-951-851-358-5.