puuhaaminen
Suomi[muokkaa]
Substantiivi[muokkaa]
puuhaaminen (38)
- teonnimi verbistä puuhata
Taivutus[muokkaa]
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | puuhaaminen | puuhaamiset |
| genetiivi | puuhaamisen | puuhaamisten puuhaamisien |
| partitiivi | puuhaamista | puuhaamisia |
| akkusatiivi | puuhaaminen; puuhaamisen |
puuhaamiset |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | puuhaamisessa | puuhaamisissa |
| elatiivi | puuhaamisesta | puuhaamisista |
| illatiivi | puuhaamiseen | puuhaamisiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | puuhaamisella | puuhaamisilla |
| ablatiivi | puuhaamiselta | puuhaamisilta |
| allatiivi | puuhaamiselle | puuhaamisille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | puuhaamisena (puuhaamisna) |
puuhaamisina |
| translatiivi | puuhaamiseksi | puuhaamisiksi |
| abessiivi | puuhaamisetta | puuhaamisitta |
| instruktiivi | – | puuhaamisin |
| komitatiivi | – | puuhaamisine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | puuhaamise- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
puuhaamis- | |