puuhata
Suomi
[muokkaa]Verbi
[muokkaa]Ääntäminen
[muokkaa]- IPA: /ˈpuːhɑt̪ɑˣ/
- tavutus: puu‧ha‧ta
Etymologia
[muokkaa]sanan puuha vartalosta puuha- ja suffiksista -ta[1]
Liittyvät sanat
[muokkaa]Johdokset
[muokkaa]- substantiivit: puuhaaja, puuhaaminen
- verbit: puuhailla
Aiheesta muualla
[muokkaa]- puuhata Kielitoimiston sanakirjassa
- Artikkeli 235 Suomen viittomakielten verkkosanakirjassa Suvissa
Viitteet
[muokkaa]- ↑ Ison suomen kieliopin verkkoversio: § 330 Supistumaverbien rakenne ja merkitys. Kotimaisten kielten tutkimuskeskus 2008.