puuhata
Suomi[muokkaa]
Verbi[muokkaa]
Ääntäminen[muokkaa]
- IPA: /ˈpuːhɑt̪ɑˣ/
- tavutus: puu‧ha‧ta
Etymologia[muokkaa]
sanan puuha vartalosta puuha- ja suffiksista -ta[1]
Liittyvät sanat[muokkaa]
Johdokset[muokkaa]
- substantiivit: puuhaaja
Aiheesta muualla[muokkaa]
- puuhata Kielitoimiston sanakirjassa
Viitteet[muokkaa]
- ↑ Ison suomen kieliopin verkkoversio: § 330 Supistumaverbien rakenne ja merkitys. Kotimaisten kielten tutkimuskeskus 2008.