puoskari
 |
Suomi
[muokkaa]Substantiivi
[muokkaa]- henkilö, joka harjoittaa lääketieteellistä tointa ilman voimassa olevaa lupakirjaa
- (arkikieltä, halventava) ammattitaidoltaan huonoksi koettu lääkäri
Ääntäminen
[muokkaa]- IPA: /ˈpuo̯skɑri/
- tavutus: puos‧ka‧ri
Taivutus
[muokkaa]| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | puoskari | puoskarit |
| genetiivi | puoskarin | puoskarien puoskareiden puoskareitten |
| partitiivi | puoskaria | puoskareita puoskareja |
| akkusatiivi | puoskari; puoskarin |
puoskarit |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | puoskarissa | puoskareissa |
| elatiivi | puoskarista | puoskareista |
| illatiivi | puoskariin | puoskareihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | puoskarilla | puoskareilla |
| ablatiivi | puoskarilta | puoskareilta |
| allatiivi | puoskarille | puoskareille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | puoskarina | puoskareina |
| translatiivi | puoskariksi | puoskareiksi |
| abessiivi | puoskaritta | puoskareitta |
| instruktiivi | – | puoskarein |
| komitatiivi | – | puoskareine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | puoskari- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
- | |
Etymologia
[muokkaa]Varhemman ruotsin båskärare. Alun perin keskialasaksan ’parturi, parranleikkaaja’. Aikoinaan parturit toimivat myös lääkäreinä.[2]
Käännökset
[muokkaa]1. henkilö, joka harjoittaa lääketieteellistä tointa ilman voimassa olevaa lupakirjaa
|
Liittyvät sanat
[muokkaa]Johdokset
[muokkaa]- erisnimet: Puoskari
- verbit: puoskaroida
Aiheesta muualla
[muokkaa]- puoskari Kielitoimiston sanakirjassa
Viitteet
[muokkaa]- ↑ Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 6
- ↑ Riitta Eronen: Puoskareita? Helsingin Sanomat, 11.4.2006. Artikkelin verkkoversio.