puoskari

Kohteesta Wikisanakirja
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Redirect arrow without text.svg
Katso myös: Puoskari


Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

puoskari (6)[1]

  1. henkilö, joka harjoittaa lääketieteellistä tointa ilman voimassa olevaa lupakirjaa
  2. (arkikieltä, halventava) ammattitaidoltaan huonoksi koettu lääkäri

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi puoskari puoskarit
genetiivi puoskarin puoskarien
puoskareiden
puoskareitten
partitiivi puoskaria puoskareita
puoskareja
akkusatiivi puoskari; puoskarin puoskarit
sisäpaikallissijat
inessiivi puoskarissa puoskareissa
elatiivi puoskarista puoskareista
illatiivi puoskariin puoskareihin
ulkopaikallissijat
adessiivi puoskarilla puoskareilla
ablatiivi puoskarilta puoskareilta
allatiivi puoskarille puoskareille
muut sijamuodot
essiivi puoskarina puoskareina
translatiivi puoskariksi puoskareiksi
abessiivi puoskaritta puoskareitta
instruktiivi puoskarein
komitatiivi puoskareine-
+ omistusliite

Etymologia[muokkaa]

Varhemman ruotsin båskärare. Alun perin keskialasaksan ’parturi, parranleikkaaja’. Aikoinaan parturit toimivat myös lääkäreinä.[2]

Käännökset[muokkaa]

Liittyvät sanat[muokkaa]

Johdokset[muokkaa]

Aiheesta muualla[muokkaa]

Viitteet[muokkaa]

  1. Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 6
  2. Riitta Eronen: Puoskareita? Helsingin Sanomat, 11.4.2006. Artikkelin verkkoversio.