Siirry sisältöön

puomitus

Wikisanakirjasta

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

puomitus (39)

  1. puomittaminen

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: /ˈpuo̯mit̪us/
  • tavutus: puo‧mi‧tus

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi puomitus puomitukset
genetiivi puomituksen puomitusten
puomituksien
partitiivi puomitusta puomituksia
akkusatiivi puomitus;
puomituksen
puomitukset
sisäpaikallissijat
inessiivi puomituksessa puomituksissa
elatiivi puomituksesta puomituksista
illatiivi puomitukseen puomituksiin
ulkopaikallissijat
adessiivi puomituksella puomituksilla
ablatiivi puomitukselta puomituksilta
allatiivi puomitukselle puomituksille
muut sijamuodot
essiivi puomituksena puomituksina
translatiivi puomitukseksi puomituksiksi
abessiivi puomituksetta puomituksitta
instruktiivi puomituksin
komitatiivi puomituksine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo puomitukse-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
puomitus-

Etymologia[muokkaa]

johdos verbistä puomittaa (puomit- + -us)

Käännökset[muokkaa]

Aiheesta muualla[muokkaa]