puomi
Suomi
[muokkaa]
Substantiivi
[muokkaa]puomi (5)
- kulkuväylän sulkemiseen käytettävä, yleensä nouseva ja laskeva puu tai tanko
- (merenkulku) aluksen rikiin kuuluva keulanpuoleisesta päästään nivelellä mastoon tuettu pyöröpuu
- (ratsastus) esteratsastuksessa esteen yksittäinen puinen tanko; edellinen maassa käytettynä ratsastusharjoituksissa
- puiden lauttauksessa käytetty pitkä jono päistään toisiinsa lenkeillä yhdistettyjä tukkeja, uittopuomi
- varsi, johon voidaan kiinnittää esim. mikrofoni sen saamiseksi sopivalle etäisyydelle esittäjästä
Ääntäminen
[muokkaa]- IPA: /ˈpuo.mi/
- tavutus: puo‧mi
Taivutus
[muokkaa]| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | puomi | puomit |
| genetiivi | puomin | puomien (puomein) |
| partitiivi | puomia | puomeja |
| akkusatiivi | puomi; puomin |
puomit |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | puomissa | puomeissa |
| elatiivi | puomista | puomeista |
| illatiivi | puomiin | puomeihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | puomilla | puomeilla |
| ablatiivi | puomilta | puomeilta |
| allatiivi | puomille | puomeille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | puomina | puomeina |
| translatiivi | puomiksi | puomeiksi |
| abessiivi | puomitta | puomeitta |
| instruktiivi | – | puomein |
| komitatiivi | – | puomeine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | puomi- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
- | |
Käännökset
[muokkaa]Liittyvät sanat
[muokkaa]Johdokset
[muokkaa]- verbit: puomittaa
Yhdyssanat
[muokkaa]halkaisijapuomi, hevospuomi, jaakaripuomi, keulapuomi, kokkapuomi, liivaripuomi, lähtöpuomi, nostopuomi, puolipuomi, puomiliike, puomiliikki, puominosturi, puomivoimistelu, rajapuomi, sulkupuomi, uittopuomi, öljypuomi
Aiheesta muualla
[muokkaa]- puomi Kielitoimiston sanakirjassa