puhkinta
Suomi[muokkaa]
Substantiivi[muokkaa]
Ääntäminen[muokkaa]
- IPA: /ˈpuhkint̪ɑ/
- tavutus: puh‧kin‧ta
Taivutus[muokkaa]
Taivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | puhkinta | puhkinnat |
genetiivi | puhkinnan | puhkintojen (puhkintain) |
partitiivi | puhkintaa | puhkintoja |
akkusatiivi | puhkinta; puhkinnan |
puhkinnat |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | puhkinnassa | puhkinnoissa |
elatiivi | puhkinnasta | puhkinnoista |
illatiivi | puhkintaan | puhkintoihin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | puhkinnalla | puhkinnoilla |
ablatiivi | puhkinnalta | puhkinnoilta |
allatiivi | puhkinnalle | puhkinnoille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | puhkintana | puhkintoina |
translatiivi | puhkinnaksi | puhkinnoiksi |
abessiivi | puhkinnatta | puhkinnoitta |
instruktiivi | – | puhkinnoin |
komitatiivi | – | puhkintoine- + omistusliite |
vartalot | ||
vokaalivartalo | - | |
heikko vartalo | puhkinna- | |
vahva vartalo | puhkinta- | |
konsonantti- vartalo |
- |
Käännökset[muokkaa]
1. puhkiminen
Tälle sanan merkitykselle ei valitettavasti vielä ole lisätty käännöksiä, mutta voit halutessasi lisätä ne. |
Aiheesta muualla[muokkaa]
- puhkinta Kielitoimiston sanakirjassa