puhkinta

Wikisanakirjasta

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

puhkinta (9-J)

  1. puhkiminen, puhkina, puhkunta, ähkintä

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: /ˈpuhkint̪ɑ/
  • tavutus: puh‧kin‧ta

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi puhkinta puhkinnat
genetiivi puhkinnan puhkintojen
(puhkintain)
partitiivi puhkintaa puhkintoja
akkusatiivi puhkinta;
puhkinnan
puhkinnat
sisäpaikallissijat
inessiivi puhkinnassa puhkinnoissa
elatiivi puhkinnasta puhkinnoista
illatiivi puhkintaan puhkintoihin
ulkopaikallissijat
adessiivi puhkinnalla puhkinnoilla
ablatiivi puhkinnalta puhkinnoilta
allatiivi puhkinnalle puhkinnoille
muut sijamuodot
essiivi puhkintana puhkintoina
translatiivi puhkinnaksi puhkinnoiksi
abessiivi puhkinnatta puhkinnoitta
instruktiivi puhkinnoin
komitatiivi puhkintoine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo -
heikko vartalo puhkinna-
vahva vartalo puhkinta-
konsonantti-
vartalo
-

Käännökset[muokkaa]

Aiheesta muualla[muokkaa]