puhkunta

Wikisanakirjasta

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

puhkunta (9-J)

  1. puhkuminen

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: /ˈpuhkunt̪ɑ/
  • tavutus: puh‧kun‧ta

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi puhkunta puhkunnat
genetiivi puhkunnan puhkuntojen
(puhkuntain)
partitiivi puhkuntaa puhkuntoja
akkusatiivi puhkunta;
puhkunnan
puhkunnat
sisäpaikallissijat
inessiivi puhkunnassa puhkunnoissa
elatiivi puhkunnasta puhkunnoista
illatiivi puhkuntaan puhkuntoihin
ulkopaikallissijat
adessiivi puhkunnalla puhkunnoilla
ablatiivi puhkunnalta puhkunnoilta
allatiivi puhkunnalle puhkunnoille
muut sijamuodot
essiivi puhkuntana puhkuntoina
translatiivi puhkunnaksi puhkunnoiksi
abessiivi puhkunnatta puhkunnoitta
instruktiivi puhkunnoin
komitatiivi puhkuntoine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo -
heikko vartalo puhkunna-
vahva vartalo puhkunta-
konsonantti-
vartalo
-

Käännökset[muokkaa]

Aiheesta muualla[muokkaa]